Talvinen maisema auton ratin takaa katsottuna

Mopolla moottoritielle?

Teksti:
Päivi Koistinen
Kuva:
Pixabay Kuvapankki

Kuvittele tilanne, jossa olemme päättäneet ostaa auton. Pitkän vertailuprosessin jälkeen olemme valinneet merkin. Lähtökohtaisena tarpeena on ollut pitkä lista vaatimuksia ja odotuksia. Moni valmistaja haluaa tarjota parastaan ja kilpailu on ollut tiukka. Laajan ja riippumattoman asiantuntijajoukon tehtävä on toteutunut, kun valinta on tehty.

On kuitenkin merkityksellistä minkä mallinen auto on, miltä se näyttää ja ennen kaikkea miten se toimii. Millaisilla lisävarusteilla kykenemme tuottamaan ajamiseen turvallisuutta, hallittavuutta ja ehkä jopa parantamaan suoritusta. Varustelun osalta työ jatkuu ja tarvitaan useita osaajia tuunaamaan tavoitteisiin sopiva menopeli.

Toki on mahdollista myös ajaa mopolla tai ottaa pyörä alleen. Uskon kuitenkin, että jatkuva takamatka saattaa jossain vaiheessa väsyttää. Entä jos kuitenkin tarttuisin haasteeseen ja olisin mukana valitsemassa automme väriä, vakionopeuden säädintä, penkinkorkeuden säätöä tai peruutuskameraa? Mitkä ovat tarpeellisia ominaisuuksia, kun ajetaan tulevat vuodet? Mikä on turhaa ja mitä voidaan säätää? Toinen arvostaa kiihtyvyyttä, toinen vakautta ja kolmannelle on tärkeintä pieni polttoaineen kulutus. Jossain näiden mieltymyksien välimaastossa lienee se mikä palvelee meistä useimpia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat parhaita asiantuntijoita kuvaamaan millainen työväline, kuten asiakas- ja potilastietojärjestelmä, tarvitaan arjessa. On järkevää rakentaa ja mukauttaa järjestelmä tarpeisiin. Työ muuttuu ympäröivän maailman mukana. Emme pääse enää digitalisaatiota karkuun, joten se on parempi ottaa ystäväksi. Eikö silloin samalla energialla kannattaisi rakentaa hyvä ja toimiva työväline sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten arkeen ja palvelemaan asiakasta?

Olen työskennellyt Aster- projektin parissa syksystä 2020 lähtien. Projektissa kehitetään integroitua asiakas- ja potilastietojärjestelmää, joka mukautetaan suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Olen ilolla saanut seurata, kuinka ammattitaitoisia henkilöitä on niin Aster-yhteistyöorganisaatiossa, hankkeessa mukana olevilla alueilla kuin omassa kotiorganisaatiossani Siun sotessa. Projektin eteenpäin viemiseksi on tarvittu monialaista osaamista. Kaikista parasta on ollut nähdä välähdyksiä tulevasta ja siitä innosta mikä syttyy ihmisiin mahdollisuuksien äärellä. Klisee ”muutos on mahdollisuus” on tullut eläväksi. Ainakin minä haluan olla mukana varustelemassa yhteistä ajoneuvoamme ja tyypittää parhaat ominaisuudet. Tulisitko myös sinä omalla osaamisellasi mukaan tälle matkalle? Ota yhteyttä oman alueesi projektihenkilöstöön!